PEOPLEPLACESEXHIBITIONSPUBLICATIONSCONTACTHOME

 

Vash Avtomobile

St. Petersburg

2001

100*100 cm

 

Guards

Museum Of Cosmonautics And Rocket Technics

St. Petersburg

2001

100*100 cm

Paritet

Corporate Law Agency

St. Petersburg

2001

100*100 cm

Klub Turbostroitel

Judo Club

St. Petersburg

2002

100*100 cm

Interferrum

St. Petersburg

2002

100*100 cm

Huli-Guli

St. Petersburg

2002

100*100 cm

Prime

Advertising Agency

St. Petersburg

2002

100*100 cm

Tango Argentina

Tango Club

St. Petersburg

2002

100*100 cm

Car Registration Bureau

St. Petersburg

2003

100*100 cm

 

 

 

 

Tuomo Manninen Petrogradissa

 

Tuomo Manninen on kuvannut yhdeksän vuoden ajan ryhmäkuvia useissa maissa. Voisi luulla, että Katmandun eläintarhan hoitajia ja suomalaisten joulupukkien joukkoa erottaa kokonainen maailma, mutta ryhmäkuvat kutistavat etäisyydet. Kun Nepalin pörssimeklarit kohtaavat Latvian Hare Krishnat, maailma on monikulttuurinen -kaikkialla.

Ihmisten kerääntyminen ryhmään, klaaniin, kerhoon, kiltaan, on yleismaailmallista. Näemme lähiympäristön, mutta emme aivan lähelle tai kovin kauas: millainen on kuvattavien yksityinen elämä tai millainen on kuvan rajauksen ulkopuolelle levittäytyvä yhteiskunta, jää vihjeiden, arvausten ja katsojan mielikuvituksen varaan. Siinä kuvien kestävä viehätys.

Kun maailman johtava taidelehti ArtForum tilasi Manniselta kuvia Pietarista lokakuun 2001 numeroon, alkoi matka keskelle merkitysten miinakenttää. Mitä voi kertoa vanhasta nuoresta kaupungista, idän läntisimmästä ja lännen itäisimmästä metropolista, neuvostoliittolaisesta kasinokapitalismista, sotilaallisesti valvotusta anarkiasta?

Manninen onnistuu taas huolellisesti karttamaan kannanotot.

Ääripäissä ovat keisarikaupungin loisto palatseineen ja patsaineen, samettiverhoineen ja kristallikruunuineen -tätä nykyä "erotiikkaviihteen" näyttämönä -sekä harmaa CCCP-maisema, nykyään tuottoisa ydinsukellusveneiden purkubisnes. Tuomo Manniselle tunnusomaisesti pietarilaiset kuitenkin näyttäytyvät "normaaliin" arkeen tarrautuvina, kunnon ihmisinä. Vasta viiveellä mieleen hiipii levottomuus. Kauankohan tarvitaan Kosmonauttimuseon vartijoita? Mihin pikku judokat aikovat itsepuolustaitojaan käyttää? Mitä tekee lakiasiaintoimiston sihteeri, kun minihame ei enää mahdu?

Minusta kuvat dokumentoivat väliaikaista kaupunkia, jossa mennyt ja tuleva painivat toisistaan erottumatta. Päinvastoin kuin ensimmäinen Petrograd (1914-1924), nykyinen Petrograd on tullut Leningradin jälkeen, ennen Pietaria.

 

Timo Harakka